Vegetarismi ja veganismi. Rakkaus eläimiä ja luontoa kohtaan

veganismi ja uskonto

“Itse Jumala salli meidän tappaa eläimiä ja syödä niitä”

tai

“Uskonnossani eläinten syönti on sallittu”

Todella usein uskontoja käytetään veganismin välttämisen perusteluna. Tehdään heti selväksi eräs erittäin tärkeä seikka.

Mikään uskonnollinen oppi ei vaadi eläinten ruumiiden (eli lihan) syöntiä.

Tämä tarkoittaa sitä, että missään uskonnossa ei puhuta lihan syömisen tarpeellisuudesta eikä sitä vaadita. Uskonnollisissa teksteissä kuvataan jopa henkilökohtaisen hygienian asioita, joten jos lihansyönti olisi ihmisille elintärkeää, siitä varmasti olisi sanottu jotain. Jos tällaista välttämättömyyttä ei ole, eläinten tappamista niiden syömistä varten ei voi perustella uskonnoilla.

Kaikkien luoja ja kaikissa ja kaikkialla oleva Jumala – on Rakkaus, ja Hän ei halua meidän hyväksikäyttävän, kiduttavan, tappavan ja syövän eläimiä! Loppujen lopuksi, juuri Hän rakkaudestaan loi heidät. Juuri Hän antoi heille kyvyn tuntea pelkoa, kipua ja kärsimystä, samoin kuin Hän antoi tämän kyvyn ihmisillekin.

Miten Jumala-Rakkaus täydessä viisaudessaan olisi voinut luoda kaiken niin, että ihmisten pitäisi aiheuttaa kipua ja kärsimystä eläimille tappamalla ja hyväksikäyttämällä heitä? Samaan aikaan eläimet yrittävät kaikin keinoin välttää tätä kaikkea.

Ei mitenkään!

Alusta alkaen, ikuinen ja sanassaan muuttumaton Jumala, joka on Rakkaus, loi maailman vegaanisena:

²⁹Jumala sanoi:

– Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne.

³⁰Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit. Ja niin tapahtui.

³¹Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

(Moos.1; 1:29—31)

Tällaisena, vegaanisena, tämän maailman olisi pitänyt olla aina!

Ihmisten, kuninkaiden ja tämän maan hallitsijoiden olisi pitänyt säilyttää jo Jumalan luoma maailma alkuperäisessä kunnossaan. Jumala antoi maailman ihmisten käsiin ja kehotti meitä suojelemaan sitä. Ollaksemme Vanhempamme, Luojamme, kaltaisia lapsia, meidän olisi pitänyt luoda lisää jotain uutta, hyvää ja ihanaa:

¹⁵Herra Jumala asetti ihmisen (jonka oli luonut,) Eedenin puutarhaan (eli paratiisiin) viljelemään ja varjelemaan sitä.

(Moos.1; 2:15)

Mutta ihmiset hylkäsivät Jumalan suunnitelman ja hyvän olemuksen. He hylkäsivät onnellisen elämän ainoan käskyn. He hylkäsivät Rakkauden – hylkäsivät Jumalan. Esi-isät tekivät syntiä – he tappoivat eläimen ja söivät sen ruumin:

Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi. (Moos. 1; 3:6)

Helvetti – on ikuisen kärsimyksen, kivun ja pelon paikka. Jos sinä näkisit, mitä tapahtuu teurastamoissa, ymmärtäisit sen myös olevan ikuisen kärsimyksen, kivun ja pelon paikka.

Tässä maailmassa me, ihmiset, olemme eläimille paholainen.

“Jos eläimillä olisi uskonto, he varmasti kuvaisivat paholaisen ihmisen muodossa”

(William Ralph Inge)

Me, jokainen meistä, aiheutamme heille kipua ja kärsimystä, pakottamme heidät tuntemaan pelkoa ja kauhua. Mutta he eivät ole tehneet meille mitään pahaa ansaitakseen sen.

Me pakotamme heidät käymään läpi tämän helvetin.

Katsoessaan, kuinka me kohtelemme eläimiä, Jumala ei koskaan sanoisi sen olevan hyväksyttävää. Joten, kun ihmiset käyttävät omia uskonnollisia vakaumuksiaan tekosyinä eläinten ja muiden elävien olentojen tappamisiin ja hyväksikäyttöön, tämä kaikki kuulostaa erittäin tekopyhältä ja inhottavalta. Sitä paitsi, jos me moraalisesti puolustamme eläinten tappamisia vedoten Raamatun tai muun uskonnollisen tekstin subjektiiviseen tulkintaan, jossa eläinten tappamiset ovat hyväksyttäviä, tämän logiikkaan mukaan meidän on hyväksyttävä naisten, homoseksuaalien, juutalaisten, eri uskontoihin kuuluvien ja kaikkien muiden ihmisten syrjintä, ja jopa tappaminen. Jos omia mieltymyksiä ja syntejä puolustaen me subjektiivisesti tulkitsemme uskonnollisia tekstejä, luonnollisesti voi tulla tällaiseen johtopäätökseen:

“Minun uskonnossani on hyväksyttävää tehdä niitä ja näitä laittomia tekoja, syntejä, joten minun on hyväksyttävää tehdä mitä vaan.”

Katsotaanpa tätä hieman laajemmin. Eläinteollisuus, eläinten kasvattaminen ja tappaminen tuhoaa meidän planeettamme. Ilmastonmuutos, sademetsien hakkaaminen, lajikato, raikkaan veden riittämättömyys, ynnä muut ongelmat ovat ensisijaisesti eläinteollisuuden aiheuttamia. Melkein kaikki maailman ympäristökatastrofit liittyvät suoraan eläinperäisten tuotteiden tuottamiseen ja kuluttamiseen.

Jumala loi planeettamme meitä varten, jotta eläisimme sillä meille tarkoitetun ajan. Meidän on käytävä elämän koulua, koulua, joka opettaa pahasta ja hyvästä. Meidän on käytävä tätä koulua omaa, rajoitettua ja ikuista olemusta varten, ja valittava lopuksi hyvyys. Jumala ei varmasti ole tyytyväinen meidän tuhotessamme planeetan, jonka Hän loi meitä varten. Hänen silmiensä edessä me tuhoamme sen omilla käsillä vain sen takia, koska meillä on egoistinen halu käyttää ja kuluttaa eläinperäisiä tuotteita. Tämän kaltaisen ihmisten teot ovat vain halveksunnan ja inhoamisen arvoisia. Ollessamme oman ylpeyden vankeina me tuhoamme maailman, jonka Jumala loi meitä varten. Kuvittele, että teit käsityön lahjaksi ystävällesi, esimerkiksi teit pöydän. Heti lahjoitettuasi sen ystävällesi, hän alkaisi tuhoamaan sitä silmiesi edessä. Mitä tunteita se aiheuttaisi sinussa? Sinä tulisit vihaiseksi ja surulliseksi ja pettyisit ystävääsi! Samaa tuntee myös Jumala. Me tuhoamme Hänen luomustansa. Mitä muuta Jumala voi tuntea? Vihaa, pettymystä, epätoivoa.