Read the book: «Patruunan palveluksessa»

Armas E. Turunen

Patruunan palveluksessa

Näytelmä kolmessa näytöksessä

Julkaisija – Good Press, 2021

goodpress@okpublishing.info

EAN 4064066348892

Sisällysluettelo

HENKILÖT

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

TOINEN NÄYTÖS.

KOLMAS NÄYTÖS.

HENKILÖT:

Sisällysluettelo

Patruuna.

Rouva.

Kantola, torppari.

Leena, hänen vaimonsa.

Eetu, heidän poikansa.

Hilma, heidän kasvattinsa.

Työnjohtaja.

Virtala, kauppias.

Vilppulan Kustaa.

Mäkelän Jaska.

Paavo, | Patruunan palvelijoita.

Liisa, |

Lääkäri.

Pitempi aika ensimäisen ja toisen näytöksen välillä, samoin toisen ja kolmannen.

ENSIMÄINEN NÄYTÖS.

Sisällysluettelo

Huone Kantolan torpassa. Leena laittaa ruokaa pöytään ja Hilma istuu ikkunan luona kutoen sukkaa. Syksyinen iltapuhde.

Leena. Laitanpahan ruuan valmiiksi, kohta kai miehetkin pellolta palannevat… eihän siitä viljanleikkuusta kumminkaan mitään tule, kun noin satamaan rupesi.

Hilma (Katsoo ikkunasta). Tuossahan ne tulevat veräjällä… Kas, kun Eetu hyppäsi notkeasti veräjän yli!

Leena. Mikäs pojan nyt hyppimään panee; hänhän on ollut niin miettiväinen viime aikoina, mikä lie poikaan tullutkin? Jokin hänen mieltään näkyy painavan, sen olen selvästi huomannut. Ei Eetu kai sinulle ole mitään maininnut?

Hilma. Eipä hän erityisempää… joskus vaan on valitellut, että hänellä ei ole halua maantyöhön ja että hän haluaisi maailmalle…

Leena. Olisikohan Ameriikan houreet nousseet pojan päähän?

Hilma. Sitä en usko… jotain muuta hänellä mielessä lienee.

(Kantola ja Eetu tulevat).

Kantola (Pudistellen vaatteitaan). Huh, huh sitä vedentuloa! Ei tuommoisessa jumalan ilmassa työ sujusta. Kah, johan ruoka on valmiina, sepä on hyvä… onkin niin nälkä, että oikein näköä haittaa. (Heittää nutun päältään, istahtaa pöytään.) Käy pois, Eetu syömään!

Eetu. Eipä tässä ruoka maistu.

Kantola. Sepä on ihme, että ei työmiehelle ruoka maistu työn jälkeen! No, eihän siitä vahinkoa ole… vai eikö enää kelvanne isän ruoka?

Eetu (Erikseen). Voih, kun ei oikein uskaltaisi sanoa…

Hilma. Mikä sinua vaivaa, Eetu? Olet niin kipeän näköinen etkä syö…?

Eetu. Ei mikään, ei mikään!

(Syö vastahakoisesti).

Leena. Rasittaa ehkä tuo alituinen raskas työ. Eetu voisikin aivan hyvin jonkun päivän levätä…

Kantola. Tokkopa tuo niin rasittanee…?

Leena. Kyllä se alituinen raataminen tuntuu nuoressa ruumiissa… johan minä olen aina sanonut, että kouluun poika olisi pitänyt panna, kun on niin teräväpäinenkin… olisi saattanut tulla vaikka pappi.

Kantola. Milläpä sitä köyhä torppari poikaansa kouluuttaa, rahaa siihen tarvitaan, paljon rahaa…

Leena. Niinhän se on, niinhän se on… Mutta voisihan hän saada jonkun kelpo toimen ilman koulun käyntiäkin… hänellä on niin kaunis käsialakin.

Kantola. Älä turhia hupsuttele! Kelpo maanmies tulkoon pojastani… siinä kyllä!

Eetu (Hereten syömästä). Mutta minulla ei ole vähääkään halua… voimanikin ovat niin heikot…

Kantola. Kaikkia tässä vielä kuulee… Vai heikko! Kyllä tuommoisella ruumiilla työhön kykenee… halun puute kyllä poistuu…

Eetu. Mutta maantyö on minuusta vastenmielistä sen sanon suoraan… eikä leipäkään aina ole taattua.

Kantola. Mikäpäs tässäkin olisi elellessä… uudistat vaan kartanon isännän kanssa kontrahdin minun kuoltuani… Hilmasta saat kelpo emännän. Heh-hei, teillä ei olisi hätäpäiviä, kun vaan olisitte ahkeria.

Eetu. Jospa sattuisi hallavuosia tai muita vastuksia, mistäpä sitten leivän ottaa? Kyllä se on epävarmaa… maailmalle tahtoisin päästä onneani koettelemaan!

Kantola. Mitä vielä! Eihän tähän aikaan ole edes tukkitöitäkään… eikä ole sekään helpompaa…

Eetu. Siihen minulla on kaikkein vähimmän halua.

Kantola. Ameriikaanko sitten aijot? Ei sinnekään pennittömänä pääse, rahaa tarvitaan…

Eetu. Minulla ei ole rahaa…

Kantola. Siispä on parasta pysyä kotona.

Eetu. Ei, sekään ei käy enään pitemmälle päinsä! Ja voinhan ensin muualla ansaita… ja sitten!

Leena. Lähde sinä Heikki, kanssani kaivolta vettä kantamaan, Eetukin näyttää niin väsyneeltä, ettei jaksa…

Kantola. Kyllä Eetukin jaksaa… mutta voinhan lähteä.

(Kantola ja Leena menevät).

Eetu. Vai torppariksi minun pitäisi jäädä! Ei… ei… pois ahtaista kotinurkista laveaan maailmaan vapaata ilmaa hengittämään!

Hilma. Sinulla on jotain mielessäsi, Eetu. Sano minulle mihin aijot.

Eetu. En viihdy täällä kauempaa.

Hilma. Ameriikaanko todellakin aijot…?

Eetu. En… Piloillanihan minä vaan…

Hilma. Mihinkäs sitten?

Eetu. Mihin vaan sattuu pääsemään.

Hilma. Mutta olisiko sinulla sydäntä lähteä maailmalle ja jättää ijäkkäät vamhempasi ja minut?

Eetu. Enhän tässä aluksi kovinkaan etäälle menisi… pääsisi sitä kai lähiseudulle johonkin toimeen.

Hilma. Eiköhän sentään ole parempi, että jäät kotiin. Täällä olisimme aina yhdessä…

Eetu. Jos suunnitelmani onnistuu, niin tapaamme toisiamme usein. Sanon suoraan, että aijon mennä kirkonkylän tehtaalle… olen jo puhunut patruunan kanssa… hän on hyvä mies. Pääsen kukaties työnjohtajan apulaiseksi…

Hilma. Mitä! Oluttehtaalleko sinä menisit?

Eetu. Mitäs pahaa siinä sitten olisi… Sinne kuuluu otettavan useampiakin miehiä.

Hilma. Älä mene sinne! Onhan täällä kotona kyllä hyvä…

Eetu. Äsh, aina sinäkin vastustelet… se tekee minut levottomaksi. Ajattelehan nyt tarkemmin jos minulla olisi hyvät ansiot, niin saisin tietysti säästetyksi ja me pääsisimme paljon helpommille päiville. Sinäkin saisit pitää palvelijan apunasi…

Hilma. Minut saattaisit maailman hyörinässä unhottaa… siellä voisit löytää paljon parempia ja et enää välittäisi mitään minusta, orpotytöstä.

Eetu. Sinutko unhottaisin! Ei, älä sano niin, Hilma! En koskaan tule pitämään ketään sinua parempana, ei koskaan kukaan toinen tule saamaan sijaasi sydämessäni.

Hilma. Mutta siellä saattaisit oppia juomaan…

Eetu. Eihän minun silti tarvitse juomaan oppia, vaikkakin oluttehtaassa olen toimessa.

Hilma. Onhan siellä viettelijöitä…

Eetu. Ole huoleti! Enhän minä ole niin heikko luonteeltani, etten voisi kestää kiusauksia… en tule millään tavoin mieltäsi pahoittamaan. Kohta rahaa saatuani ostan sinulle komeat kihlat ja vuoden tai parin perästä voimme viettää häämme.

Hilma. Minä luotan sinuun, Eetu… Nyt olen vakuutettu, että et unhota minua, vaikka menetkin pois.

Eetu. En koskaan, en koskaan!

(Syleilee Hilmaa).

Hilma. Mutta ajatteles, mitä isäsi ja äitisi sanovat… jospa he eivät laskekaan sinua?

Eetu. Pyh, olenhan siksi suuri mies, että voin toimia oman mieleni mukaan. Ei koske minuun heidän kieltonsa.