Read the book: «Sotavanhuksen joulu»

Zacharias Topelius

Sotavanhuksen joulu

Talvikuva 1859

Julkaisija – Good Press, 2021

goodpress@okpublishing.info

EAN 4064066349288

Sisällysluettelo

HENKILÖT

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

TOINEN KOHTAUS.

KOLMAS KOHTAUS.

NELJÄS KOHTAUS.

VIIDES KOHTAUS.

HENKILÖT:

Sisällysluettelo

Kaukonen, vanha eronsaanut korpraali.

Briitta, talonpoikaisleski.

Eero Boman, sotilaspoika.

Suomalainen torpantupa. Oikealla katsojasta liesi, jossa palaa tuli. Vasemmalla pöytä, kaappi y.m. Perällä ovi ja ikkuna, josta kuunvalo loistaa.

ENSIMMÄINEN KOHTAUS.

Sisällysluettelo

Esiripun noustessa on takaseinä vedettynä ylös ja näyttämön tausta hyvin pimeä. Näkyy hämärästi häämöttävä maisema. Pimeästä häämöttää näyttämön poikki kulkevia sotilasrivejä, Etäältä kuuluu Porilaisten marssi. Sen soidessa kaukaista aaeenkalsketta ja kumeita kanuunanlaukauksia, Valaistus näyttää tulevan ainoastaan lieden valkeasta.

KAUKONEN yksin, unentorkuksissa tulen ääressä.

Mars! Eespäin! Aseisiin! Nyt rynnätään!

Päin! Pistin tanaan! Lemmon sotamarski

täyskäänteen teki vihdoinkin! Käy päälle!

Miks siellä matelette, etanat!

Haa, kuulkaa kuinka kuulat soi jo tuolla.

No, jumal'auta! Porilaiset jo

meit' ennen ehti. Tuolla rientää Döbeln

ja pitkin linjaa kiitää Adlercreutz,

Me jäämme jälkeen, tuhat tulimmaista!

Mars, lurjukset!

Takaseinä laskeutuu. Näky katoo. Kaukonen herää.

Puujalka vanha, seis! On kulkus kovin raskas… Näinkö unta? Sep' ihme! Luulin kuulevani aivan — — näin — — oli niinkuin muinoin — — unta kaikki! Miss' olen? Niin, nyt muistan. Lapualla, tuvassa tässä kerran lepäsin. Täss' ystäväni, uljas Eero Boman, ilosta voiton tänne kannettuna, läväistyin otsin heitti henkensä. Niin, sama tupa — vaikka talvea viiskymment' on sen turvekattoon saanut lumensa sataa, kuin mun päähäni ja ystäväini hautakummuille. Kuink' olen tullut tänne? Niin, ma pyrin luo tuttavaini, tuonne Lahden kylään. Kai jouluks siellä leipää, lämpimää ma saan. Oh, raskas muilt' on armoleipää hakea seitsenkymmenvuotiaan. Ja nuoruuteni voimat kuitenkin sun eestäs annoin, Suomi, synnyinmaa! Sa kallis maani! Mutt' en nureksu. On sulla paljon muuta miettimistä. Jos herras kulkee kultakauluksin ja silkissä sun neitos sipsuttaakin, niin tiedän toki, ett' on moni poikas ja tyttäres kuin minä nälkää nähnyt, palellut pakkasessa yön, eik' ole valittanut, ja silti kehnompi ei ole kelvatakseen Jumalalle ja sulle! Osapuutoksi en jäänyt! Sa armas maa! Sa kaiken mulle annoit, min köyhyydessäs taisit lahjoittaa, povellas kehdon, haudan helmassas.