Read the book: «Uhriliekki»

Aarni Kouta

Uhriliekki

Runoja

Julkaisija – Good Press, 2021

goodpress@okpublishing.info

EAN 4064066351656

Sisällysluettelo

UHRILIEKKI.

UHRIKUORO.

ORJA

ORJA.

ASEETON.

SORTUVA.

VALKEA MORSIAN

VALKEA MORSIAN.

HYVÄ JUMALATAR.

TÄHTIÄ KOHTI.

MENNYT.

KIRKASTUS.

UHRIKARKELO

MORSIUSTANSSI.

KUOLEMAA KOHTI.

KOTILIESI

KOTILIESI.

POJALLENI.

VAIMOLLENI.

SA OLIT KEIDAS.

KALAPIRTISSÄ.

KORPEEN.

KOTIMAINEN TYÖ

KOTIMAINEN TYÖ.

SUOMEN OLYMPIALAISILLE.

GUSTAF MATTSSONIN HAUDALLA.

KAIKKEUDEN KUORO

AVARUUKSIEN LAULU.

AURINKOJEN KUORO.

KIERTOTÄHTIEN KUORO.

KOMEETTA.

KUOLEMA

I.

UHRILIEKKI.

Sisällysluettelo

Olet liekki hämärän temppelitarhan,

pyhä suitsutus halki elämän harhan.

Jumal-alttarin oot tuli ylhäinen, ylväs,

ikihartauden pyhä, valkea pylväs.

Yön tähtien siintävä siunaus lienet,

elon suurimman viestin taivaalle vienet.

Sanan rakkaudesta, mi kaikkensa kantaa

ain' uhriksi, koskaan ei kyllin voi antaa,

kuin siunaus äänetön yllämme säilyy,

yön kangastuksena päällämme päilyy.

Ah airut outojen, valkeiden maiden,

sanansaattaja kenttien autuaiden,

sua siunaan, kun tulit luokseni yöhön,

veit myötäsi tähtien korkeiden vyöhön.

Iäks' sammutit kaikki maalliset valot.

Iankaikkisuuksien näytit palot.

UHRIKUORO.

Sisällysluettelo

Jalokivi-auringot vyöryvät ylläsi yössä, smaragdiliekkejä kiertävät safiirisoihdut, kultaiset pallot paistavat purppuravyössä, oudosti vangiten mielen kuin mahtavat loihdut.

Ylenet öisessä loistossa taivahan lailla,

kulmilla kuudan ja kutreilla tähtien tarhat.

Katseesi kaukainen sydänyön siintävän mailla,

ylläsi valkeus, allasi elämän harhat.

Korkea oot, jumalattaren seppelepäisen

kauneus vartesi valkean viivoista hohtaa.

Silmäsi luot avaruuksiin, ja liekehtiväisen

aurinkosaaton aurinko leimuten kohtaa.

Kun sinitähtinä siunaten katsehes kääntyy

maahan, niin syttyvät suitsutusalttarit ylväät,

uhrien korkeat kuorot ilmoihin ääntyy,

taivaille nousten kuin valkeat temppelipylväät.

Suot ikikauneuden, pyhä, ylhäinen nainen,

tähdestä tähtehen kulkevi korkea retki.

Siunaten sammuu sun eessäsi polvistuvainen,

luonasi on tuhatvuotta kuin kiitävä hetki.

Maailmat vaipuvat jalkojes juureen ja taivaan

kaikkeudet, ihanuudestas heijastuvaiset.

Kiitetty ollos, suot levon, tuomitset vaivaan,

kuiluihin paistaa silmäsi seijastuvaiset.

ORJA

Sisällysluettelo

ORJA.

Sisällysluettelo

Sovun mieltä kerran vannoin, taiston tieltä miekan kannoin rauhan kotiin. Väsyin sotiin, pölyyn, sauhuun, kuolon kauhuun, missä miesi miestä vastaan seista tiesi, ainoastaan lyödä, taikka itse kuolla. Miehen paikka oli tuolla.

Kodin sain ma, jota hain ma, nuoren naisen, kiharaisen mustakulman. Sodan salat, miekan julman hälle annoin. Lemmen valat itse vannoin.

Jälleen nousin. Tulijousin maahan lyötiin mies ja myötiin orjaks julman mustakulman. Asein omin, käsin somin tehtiin paula. Valko-kaula kultanitein kädet nitoi, ikisitein syämen sitoi.

Turha nousta! Hän nyt jousta käyttää, nostaa kylmää kalpaa. Tiesi salpaa, sulle kostaa, joka ostaa tahdoit onnen. Poven ponnen rauhaan vaihdoit, taiston teitä, säveleitä sodan kaihdoit.

Olet orja. Tuskiasi nää ei sorja vartijasi. Häll' on voitto, aamun koitto elon uuden, vastaisuuden. Sinä miesi ehtoon harmaan katkes tiesi luona armaan.

ASEETON.

Sisällysluettelo

Helkkeessä kullan ja välkkeessä vasken

asehet jalkojes juurehen lasken.

Tantereen tomuhun kirkkahan kalvan

heitän ma kuin helyn turhan ja halvan.

Keihääni taitan ja jouseni särjen,

katkaisen kiitävän nuoleni kärjen.

Kylmänä eessäsi jälleen seisten

katselen teriä turmani peisten.

Aseitta oon, nyt tarttuos miekkaan,

murra murrettu maantien hiekkaan!

Ylpeenä voitettu haarniskan avaa

varroten iskua kuolettavaa.

SORTUVA.

Sisällysluettelo

Eloni ehtoon viime ruskotus suuri, säde pilvestä, yö kun lankee juuri ylitse nääntyvän, unhoon uupuvan maan, sinulta voiman kauniina kuolla saan.

VALKEA MORSIAN

Sisällysluettelo

VALKEA MORSIAN.

Sisällysluettelo

Koristettuna et kevätkoivujen kerkin sa luokseni tullut, kun uhkui maa elinnesteitä, neitsehet mielin herkin kun sulhojen helmaan kiiruhtaa. Et saapunut kun ikivalkeus väilyi yli metsien, maiden ja vetten vyön, kesän kirkkaus outo kun siunaten säilyi yli päivän ja illan ja ylhäisen yön.

Et saapunut silloin. Sa saavuit kun halla

yli maan oli henkinyt hyyrrettään.

Tulit yön ikitähtien ylhäisten alla

lumihelmien välkkeessä, helkkeessä jään.

Kiharoillasi hyinen morsiushuntu,

ohimoillasi kirkkaus kummallinen.

Punahuulilla pakkasen polttava tuntu,

säde silmissä taivaiden siintävien.

Tulit luo. Olemuksesi ääretön rauha

kuin unho mun mieleeni laskeutui.

Miten hiljeni maailma! Lempeä, lauha

yö äänettömyyttänsä oudoksui.

Soit kättä, kuin iäinen anteeksi-anto

se sieluuni saakka kosketti.

Iankaikkisuuteen vain silmänkanto.

Ikivalkeat maat mulle aukeni.

Ylistetty, ah syysyön morsiameni,

vilun kukkia unteni haudoille toit.

Jääseppeleen painoit sa kulmilleni,

yli menneen unhoitusta sa loit.

Ylistetty, ah muistelit sydämesi ylkää,

tulit luokseni tuikkeessa tähtösien.

En koskaan, ah koskaan ma sinua hylkää,

surun, syysyön morsian valkoinen.