Read the book: «Hakalan rahat»
Armas E. Turunen
Hakalan rahat
Näytelmä kahdessa näytöksessä
Julkaisija – Good Press, 2021
EAN 4064066348434
Sisällysluettelo
HENKILÖT
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
TOINEN NÄYTÖS.
HENKILÖT
Sisällysluettelo
Hakala, talollinen.
Helena, hänen vaimonsa.
Liinu, heidän tyttärensä.
Mäkelä, talollinen, Hakalan naapuri.
Anna, hänen vaimonsa.
Kalle, heidän poikansa.
Hanna, Hakalan palvelija.
Viisu-Sakari.
Kontti-Maija.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Sisällysluettelo
Näyttämö:
Kamari Hakalassa. Tavalliset huonekalut. Esiripun noustessa istuvat
Helena ja Anna pöydän ääressä ja juovat kahvia.
1 KOHTAUS.
Anna: Milloinkas sen teidän isännän pitäisi palata kaupunkimatkaltaan?
Helena: Huomenaamuksi arveli ehtivänsä takaisin. Tuossa jo kuuden aikana läksi.
Anna: Taisi olla tärkeitäkin asioita toimitettavana?
Helena: Oli… hyvinkin oli tärkeä asia. Muistatte kai sen Mattila-lurjuksen petoksen?
Anna: Sitä takausasiaako tarkotatte?
Helena: Sitä juuri! Sehän se lurjus, en mä paremmin tule ja sano, korupuheilla ja kauniilla lupauksilla houkutteli meidän ukon takaukseen. Ja kun velan maksuaika läheni, niin livistikin itse paremmille markkinoille ja jätti velan muiden maksettavaksi.
Anna: Jaa'a, jaa'a… piti siinäkin olla ihmisellä sydäntä! Jättää sellaisen taakan toisen hartioille. Ei sitä nykyaikana enää voi paljoa luottaa toisiin ihmisiin.
Helena: Siltä näyttää. Oli kumminkin onni onnettomuudessa, että saimme rahat kokoon määräpäiväksi; tiukalle se kyllä otti. Vasaran alle olisi talomme tavaroineen joutunut. Tuntui aivan kuin olisi kuorma pudonnut hartioilta saatuamme summan täyteen. — Kaadanko lisää kahvia?
Anna: Ei, kiitoksia! En jaksa enää juoda. — Mihinkähän päin lie se Mattila lähtenyt?
Helena: Amerikaan varmaankin. Sinnehän ne kavaltajat tavallisesti karkaavat. Ei siitä varmaa tietoa ole saatu.
2 KOHTAUS.
Anna. Helena. Liinu. (Tulee).
Liinu: Kas! Mäkelän emäntäkin on täällä! Hyvää päivää!
(Tervehtii.)
Anna: Päivää päivää! Mitäs tälle minun miniälleni nyt kuuluu? Terveisiä Kallelta, tosiaankin… en ollut muistaakaan…
Liinu: Kiitoksia, Vaikka enhän minä teidän miniänne ole… tuskinpa tulenenkaan…
Anna: Kuinka niin? Puhui se Kalle minulle väleistänne, vaikka noin vaan kautta rantain.
Liinu: Ei Kalle minusta huoli. Hän on kansanopiston käynyt, minä vaan tällainen yksinkertainen, oppimaton tyttönen.
Helena (Nauraen) Lapsiahan nämä vielä ovatkin… Olen minäkin heistä vähän jotain huomannut; kahdenkesken he aina niin suloisesti hymyilevät…
Liinu: Kaikkia vielä! Olemmehan me olleet tovereita jo lapsuudesta saakka, yhdessä leikkineet ja yhdessä kasvaneet…
Helena: Juodaan nyt vielä yhdet kupposet. Juo sinäkin, Liinu.
Anna: No pitäneekö tuota nyt vielä maistaa; kaksi kupillista jo otinkin… (Liinu kaataa kahvia). Kas tuota tyttöä, kun kaasi oikein kupparin kupillisen.
Liinu: Ei liika pahaa tee… jaksaa sitä nyt sen verran.
(Kaikki juovat).
Anna: Mitä sinä nykyjään olet puuhaillut, Liinu?
Liinu: Ommellut olen. Paljo sitä meidän väelle vaatetta tarvitsee. Tämän päivää olin heinänteossa, mutta läksin kesken pois. Heinässä taitaa Kallekin olla?
Anna: Siellähän se on. Silloin kun Kalle kansanopistoon aikoi, niin toiset emännät varoittivat minua häntä sinne laskemasta, sanoivat miehen siellä tulevan laiskaksi; mutta kyllä se nyt vaan työtä tekee, kenties enemmän kuin ennen.
Liinu: Ne ovat turhia jaarituksia sellaiset. Oppia siellä saa ja työtä tekemään kehotetaan.
Anna: Mutta nyt minun pitäisi tehdä mustalaisen tarina… lähteä, kun olen saanut suuhuni. Pitää mennä vähän piikoja komentelemaan, ovat, hylyt, niin laiskanpuoleisia.
Helena: No kyllähän ne nyt siellä… ei sitä niin kiirettä vielä ole.
Anna: Kyllä minun sentään täytyy lähteä. Muistakaahan nyt tekin pistäytyä joskus meillä.
Helena: Kiitos, kyllähän me…
Liinu: Sanokaa Kallelle terveisiä ja käskekää häntä jonkun kerran käymään.
Anna: Eiköhän se poikaveitikka osanne käydä käskemättäkin.
Liinu: En ole häntä nähnyt moneen päivään.
Anna: No hyvästi nyt vaan! (Kättelee). Voikaa hyvin!
Helena ja Liinu: Hyvästi, hyvästi!
(Anna menee).
The free sample has ended.
