Font:Smaller АаLarger Aa
Pyhittää Hän tuoll' ylähällä – taasen
Vois ruokaa pöytään saada, öisin unta,
Pidoissa murhaveitsist' erill' olla,
Vapaana elää, tehtävänsä tehdä,
Mi kaikki meiltä puuttuu nyt. Tää tieto
Niin kuningasta suututti, ett' oiti
Hän sotaa hankkii.
LENOX
Sanan saiko Macduff?
LORDI
Sai, mutta jyrkällä: "En tule, herra",
Takaisin synkkä sanantuoja kääntyi,
Jupisten itseksensä: "Kadut vielä,
Ett' annoit mulle taakaks moisen vastuun."
LENOX
Se varoitukseks olkoon, että pysyy
Niin etähällä hän, kuin viisaus vaatii.
Englantiin lentäköön nyt pyhä enkel'
Ennalta sanaa viemään, jotta joutuun
Palaisi siunaus valtakuntahamme,
Kirotun käden alla huokaavaan.
LORDI
Mun rukoukseni häntä seuratkoon!
(Lähtevät.)
NELJÄS NÄYTÖS
Ensimmäinen kohtaus
Pimeä luola. Keskellä kiehuva kattila
(Ukkosen jylinää. Samat kolme noita-akkaa tulevat.)
1 NOITA
Kolmasti naukunut on kailo kissa.
2 NOITA
Neljästi vinkunut on siilin poika.
3 NOITA
Harpyia huutaa: "On aika, on aika!"
1 NOITA
Padan ympär' astukaa,
Sisus siihen viskatkaa. – Konna, joka päivää, yöt'
Yksikolmatt' imet, syöt
Kiven alla myrkkyjä,
Paistu padass' ensin sä!
KAIKKI
Väsymättä liiku, liehu;
Pala, tuli, pata, kiehu!
2 NOITA
Käärme, joka ryömit suossa,
Kärvenny ja haudu tuossa;
Konnan varvas, kieli iilin,
Yökön villat, silmä siilin,
Huuhkan siivet, liskon lihat,
Kähyt kyyn ja käärmeen vihat,
Tehokkaaksi taiaks kiehu,
Kiehu, lemmonliemi, liehu!
KAIKKI
Väsymättä liiku, liehu!
Pala, tuli, pata, kiehu!
3 NOITA
Suden hammas, ruumiin kuu,
Louhikäärmeen suomuluu,
Hotkan haijin kita suuri,
Yöllä saadun katkon juuri;
Kauriin sappi, kuusanpuu,
Pilkottu, kun pimeni kuu;
Maksa riettaan juutalaisen,
Turpa koirankuonolaisen;
Mustalaisen nenä laatta;
Sormi lapsen, jonka aatta
Ojaan loi ja kuristi;
Vetkäks kiehu, paksuksi!
Tiikeriltä totkut tuokaa,
Höysteheksi liemeen luokaa!
KAIKKI
Väsymättä liiku, liehu!
Pala, tuli, pata, kiehu!
2 NOITA. Verell' apinan se hyydä, Niin ei taiass' ole syytä.
(Hekate tulee.)
HEKATE
Kah, hyvin kaikki. Kiitos vaan!
Saa kukin palkan vaivastaan.
Kuin keijuiset nyt tanssikaa
Pa'an ympäri ja laulakaa
Ja hyväks keitto loihtikaa.
(Soittoa ja laulua.)
(Laulu;)
Mustat peikot, valkeat,
Punaiset ja harmaat,
Hämmennelkää, hämmennelkää,
Ett' on taiat varmat!
Ympäri, ympäri
Kaikki kiertäkäätte,
Pahat sisään päästäkää
Ja hyvät estäkäätte!
(Pikkuisia olentoja ilmestyy hämmentämään kattilaa.)
1 NOITA
Mun kihelmöipi peukalon':
Jotakin pahaa tuloss' on. —
(Kolkutusta.)
Kuka olkoon,
Sisään tulkoon!
(Macbeth tulee.)
MACBETH
No, salaiset ja mustat kesk'yön velhot,
Te mitä teette?
KAIKKI
Työtä nimetöntä.
MACBETH
Mist' olkohonkin tietonne, – ma vaadin
Nimessä valtiaanne: vastatkaa!
Vaikk' ilman tuulet kirkkojakin vastaan
Sotahan irroittaisitte; vaikk' aallot
Vaahtoiset kaiken laivakulun nielis,
Puut särkyis, tähkään tullut vilja lakois,
Kukistuis linnat vartijainsa päähän,
Palatsit, pyramiidit päänsä laskis
Perustuksiinsa asti, vaikka luonnon
Kaikk' ituvarat särkyis, kunnes itse
Tuhokin sairastuisi, – vastatkaa,
Ma vaadin!
1 NOITA
Puhu!
2 NOITA
Kysy!
3 NOITA
Vastuun saat.
1 NOITA
Mieluumminko sen kuulet meidän suusta
Vai herrojemme!
MACBETH
Heidät tahdon nähdä.
1 NOITA
Vert' imisän luo kattilaan,
Jok' yhdeksän söi porsastaan;
Tuleen vala rosvon ihraa,
Jota hirsipuusta tihraa!
KAIKKI
Suuret, pienet ilmi tulkaa,
Avulliset, nöyrät olkaa!
(Ukkosen jylinää. Kypäräpää11 nousee kattilasta ilmi.)
MACBETH
Sano, tuntematon valta, —
1 NOITA
Vaiti, vaiti!
Sa kuule vaan! Hän miettees tuntee kaikki.
PÄÄ
Macbeth, Macbeth, Macbeth! Macduff on sulle
Vaarallinen. – Jo riittää. – Rauha mulle!
(Katoaa.)
MACBETH
Varoituksestas kiitän, kuka lietkin;
Sa pelkon' oikein tiesit. – Sana vielä!
1 NOITA
Hän käskemist' ei kärsi. Tässä toinen
Ja ensimmäistä vielä mahtavampi.
(Ukkosen jylinää. Verinen lapsi kohoaa kattilasta.)
LAPSI
Macbeth, Macbeth, Macbeth!
MACBETH
Sua kuulisin ma vaikka kolmin korvin.
LAPSI
Verinen, uljas, luja ollos! Voittaa
Äl' ihmisvoiman anna: vahingoittaa
Ei Macbethia vaimon luoma voi.
(Katoaa.)
MACBETH
Siis elä, Macduff! Miks sua pelkäisin ma?
Vaan jotta varmuus varmemp' ois, niin liittoon
Pakoitan salliman: sin' et saa elää;
Näin kalvaan pelkon' valheeks teen ja nukun
Jyrystä huolimatta. —
(Ukkosen jylinää. Kattilasta nousee lapsi,
kruunu päässä ja puu kädessä.)
Mikä tuo?
Kuin kuninkuuden taimi kohoaa se,
Ja majesteetin seppele ja kruunu
Sen lapsen päässä on.
NOIDAT
Vait vaan, ja kuule!
Kruunupää lapsi. Ole ylväs, rohkea kuin jalopeura;
Ei vaino, ei kapina, ei salaseura
Sun mitään voi: Macbeth ei sorru ennen,
Kuin Dunsinanin vuorta ylös mennen
Birnamin metsä kulkee.
(Katoaa.)
MACBETH
Sit' et nää.
Puun juurineen ken maasta hellittää?
Ken metsän pestaa? Hauska enne! Et sä,
Kapina, päätäs nosta, kunnes metsä
Birnamin nousee. Macbeth mahdissaan
Viel' elää eikä ennen aikojaan
Veroa tuoneen maksa. – Mieli palaa
Tok' yhtä kuulla; tietonneko alaa
Se lie, niin sanokaatte: kuninkaiksi
Tuleeko täällä Banquon lapset koskaan?
NOIDAT
Äl' enää kysy!
MACBETH
Varmuutta ma tahdon.
Jos kiellätten sen multa, kirous teitä
Ikuinen kohdatkoon! Mun tietää suokaa —
(Soittoa kuuluu.)
Miks vajoaapi kattila? Mit' ääntä?
1 NOITA
Esiin!
2 NOITA
Esiin!
3 NOITA
Esiin!
KAIKKI
Ei! Häntä vaivatkaa,
Tulkaa, varjot, ja haihtukaa!
(Kahdeksan kuninkaan haamua kulkee perätysten ohi,
viimeisen kädessä peili; niiden jäljissä Banquo.)
MACBETH
Sa liiaks olet Banquon haamun lainen.
Pois! Silmät multa kruunus syö! – Ja tukkas,
Sa toinen kruunupää, on samanmoinen, —
Ja samanmoinen kolmas! – Häijyt velhot,
Mit' on tää? – Vielä neljäs! – Sammu, silmä!
Haa! Tuomiopäivähänkö tätä kestää?
Viel' yksi? – Seitsemäs? – Oi, riittää, riittää! —
Ja vielä kahdeksas, ja sillä peili,
Joss' ompi monta vielä: muutamilla
Kaks omenaa ja kolme valtikkaa.
Hirmuinen näky – Totta on se, näen mä:
Verinen Banquo hymyilee ja heitä
Osoittaa jälkeisikseen. – Onko niin?
1 NOITA
Niin aivan on. – Mut mikä syy,
Kun Macbeth noin nyt ällistyy?
Hei, tulkaa, siskot: taiallamme
Iloiseks hänet saattakaamme!
Ma ilman loihdin soittamaan;
Hei, piirihin nyt tanssimaan!
Kuningas kiittänee, kun koimme
Hänt' ilahuttaa miten voimme.
(Soitantoa. Noidat tanssivat ja katoavat.)
MACBETH
Miss' on he? Poissa? – Kalenteriss' olkoon
Ijäti kirottu tää turman hetki! —
Sisähän sieltä!
(Lenox tulee.)
LENOX
Mitä suvaitsette?
MACBETH
Sa näitkö velhosiskot?
LENOX
Enkä, herra.
MACBETH
He ei sua sivunneet?
LENOX
Ei, totta!
MACBETH
Olkoon
Saastainen ilma, missä liikkuvat he!
Jokainen kirottu, ken heihin luottaa! —
Hevosten laukan kuulin: ken se kulki?
LENOX
Kaks tahi kolme, jotka sanan toivat,
Ett' Englantiin on Macduff paennut.
MACBETH
Paennut Englantiin?
LENOX
Niin, hyvä herra.
MACBETH
Käy julman urostyöni tielle, aika!
Ei teko lennost' aikomusta tapaa,
Jos ei sen rinnalla se käy. Täst' alkain
Mun olkoon sydämmeni esikko
Myös käteni esikoinen. Mietteen' oiti
Teolla kruunaan – mietitty ja tehty!
Macduffin linnan ryntäämällä otan,
Valloitan Fifen, miekanterän omaks
Kaikk' annan, vaimot, lapset, kurjat kaikki
Sen heimon sielut. Min' en kerskaa turhaan:
Ennenkuin päätös jäähtyy, heidät murhaan.
Nyt kaikki näyt pois! – Miss' on ne herrat?
Mua saata heidän luokseen.
(Lähtevät.)
Toinen kohtaus.
Fife. Huone Macduffin linnassa.
(Lady Macduff, hänen poikansa ja Rosse tulevat.)
LADY MACDUFF
Mit' oli syytä hällä jättää maansa?
ROSSE
Oi, malttia!
LADY MACDUFF
Häll' ei sit' ollut. Hulluutt'
On pako tuo. Jos meit' ei pettureiksi
Tekomme tee, niin tekee pelko siksi.
ROSSE
Ei tiedä, viisausko vai pelko syynä.
LADY MACDUFF
Vai viisaus! Jättää vaimon, jättää lapset
Ja kodin, konnun, arvot kaikki paikkaan,
Jost' itse pakenee! Hän meit' ei lemmi;
Hän luonnon äänt' ei kuule. Tiiti raukka,
Tuo lintusia pienin, tappeleepi
Pesänsä poikasista haukkaa vastaan.
Pelkoa kaikki, lempeä ei lainkaan!
Ja viisaan työt' ei pako, joka ryntää
Noin järkeäkin vastaan.
ROSSE
Käly armas,
Ma pyydän, malttukaatte: puolisonne
On jalo, viisas, älykäs ja tuntee
Paraiten itse vuodenajan oikut.
Enempää puhua ma tuskin tohdin.
Mut julm' on aika, jos me tietämättä
Tulemme pettureiks ja peljästymme,
Vaikk' emme syytä pelkohomme tiedä,
Mut meren raivon myrskyiss' ajelemme
Vaan sinne tänne. – Nyt mun mennä täytyy;
En kauan viivy, kohta palajan.
Pahinkin kerran lakkaa, taikka muuttuu
Kaikk' entiselleen taasen. – Pikku serkku,
Jumala sua siunatkoon!
LADY MACDUFF
Häll' isä on, ja isätön tok' on hän.
ROSSE
Mua houkkaa! Pitemmältä, viipy täällä
Häpeän mulle tois ja murheen teille.
Hyvästi vaan nyt!
(Lähtee.)
LADY MACDUFF
Isäs, laps, on kuollut.
Mit' aiot tehdä nyt ja miten elää?
POIKA
Kuin linnut, äiti.
LADY MACDUFF
Toukill', itikoilla?
POIKA
Kuin nekin, sillä, mitä eteen sattuu.
LADY MACDUFF
Oi, lintu-parka! Siis et liimasaittaa,
Sadinta, ansaa, verkkoa sa pelkää?
POIKA
Miks, äiti? Kuka lintu-parkaa väijyis?
Ei isän' ole kuollut, niinkuin sanot.
LADY MACDUFF
On, kuollut on hän! Mistä nyt saat isän?
POIKA
No, mistä sinä miehen saat?
LADY MACDUFF
Niit' ostaa
Voin kymmenittäin joka markkinoilta.
POIKA
Niit' ostat, ehkä myydäksesi jälleen.
LADY MACDUFF
Älysi mukaan haastelet, mut sentään
Ikäiseksesi älykkäästi kyllä.
POIKA
Äiti, oliko isä petturi?
L. MACDUFF
Oli kuin olikin.
POIKA
Mikä on petturi?
L. MACDUFF
Semmoinen, joka vannoo ja valhettelee.
POIKA. Ovatko kaikki semmoiset pettureita?
LADY MACDUFF
Kaikki semmoiset ovat pettureita ja hirtettäviä.
POIKA
Ovatko kaikki hirtettävät, jotka vannovat ja valehtelevat?
LADY MACDUFF
Ovat, joka ainoa.
POIKA
Ken ne hirttää?
LADY MACDUFF
Kunnon ihmiset, tiettävästi.
POIKA
Sitten ovat kaikki vannojat ja valehtelijat aika houkkoja; sillä vannojia ja valehtelijoita on yltäkyllin voittamaan kaikki kunnon ihmiset, jopa hirttämäänkin heidät.
LADY MACDUFF
Jumal' auttakoon sua, pikku hupsua! Mut mistä nyt saat isän?
POIKA
Jos hän olisi kuollut, niin sinä itkisit häntä; ja jos et sitä tekisi, niin varmaankin saisin pian toisen isän.
LADY MACDUFF
Voi sinun puheitasi, pikku lörppä!
(Sanantuoja tulee.)
SANANTUOJA
Jumalan siunaus teille, kaunis rouva!
En tuttu lie, mut arvonne ma tunnen.
Ma varon, ett' on vaara lähellänne:
Jos köyhän miehen neuvoon suostutten,
Tääll' älkää olko! Pois, pois lapsinenne!
Peloittaa teitä näin on kyllä julmaa,
Vaan vielä julmempaa, jos salaan vaaran,
Jok' uhkaa teitä. Herra teitä kaitkoon!
En jäädä tohdi.
(Lähtee.)
LADY MACDUFF
Minne paeta?
En pahaa ole tehnyt. Vaan nyt muistan:
Maailmass' elän, jossa pahuutt' usein
Ylistetään, ja vaarallista hulluutt'
On joskus hyvä työ. Ah, miksi silloin
Ma käytän tuota naisen puolustusta:
"En ole pahaa tehnyt?"
(Murhaajia tulee.)
Mitä nuo on?
MURHAAJA
Miss' ompi miehenne?
LADY MACDUFF
Ei paikalla
Niin häväistyllä, toivon, mistä hänet
Sun kaltaisesi löytäis.
MURHAAJA
Pettur' on hän.
POIKA
Valehtelet, sa takkukarva roisto!
MURHAAJA
Hää, mato!
(Pistää häntä.)
POIKA
Hän murhannut mun on; pois pakoon, äiti!
(Lady Macduff pakenee, huutaen: "murhaa"; murhaajat hänen jäljissänsä.)
Kolmas kohtaus.
Englanti. Yrttitarha kuninkaan linnan luona,
(Malcolm ja Macduff tulevat.)
MALCOLM
Menkäämme yksinäiseen varjopaikkaan
Povemme raskaat tyhjiks itkemään.
MACDUFF
Ei, ennen miekkaan kiinni, urhon lailla
Sorrettua synnyinmaata puoltamaan.
Jok' aamu siellä uudet lesket parkuu
Ja uudet orvot itkee; uusi murhe
Lyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi,
Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan
Valittais yhteen ääneen.
MALCOLM
Sitä säälin,
Mink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän.
Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää.
Se, mitä kerroitte, on kenties totta.
Tuo hirmulainen, jonka pelkkä nimi
Syö kieleen rakon, kelpo mieheks ennen
Ol' arvattu; te häntä rakastitte;
Hän viel' ei ole teille pahaa tehnyt.
Nuor' olen, mutta hänen luonaan jotain
Minusta voittaa voitte: viisast' antaa
Viaton, heikko lammasraukka uhriks
Vihaista Jumalata lepyttääkseen.
MACDUFF
En ole halpa.
MALCOLM
Mutta Macbeth on.
Siveäkin ja hurskas luonto taipuu,
Kun vaatii valtias. Mut anteeks suokaa!
Mun luulon' ei voi teitä muuttaa. Kirkkaat
Viel' enkelit on, vaikka kirkkain lankes.
Vaikk' olis kaikill' ilkeill' armon muoto,
On armo armon näköinen tok' aina.
MACDUFF
Siis toivoni ma kadotin!
MALCOLM
Siin' ehkä,
Miss' epäilyni minä juuri löysin.
Miks jätitte niin äkin vaimot, lapset —
Nuo kalliit lahjat, lujat lemmen paulat —
Hyvästi heittämättä? Älkää luulko,
Ei epäluulon' ole herjaks teille,
Vaan turvaks mulle. Saatattehan olla,
Minusta huolimatta, kunnon mies.
MACDUFF
Siis vertas, vertas vuoda, maani kurja!
Luo vahvaan juures, vankka hirmuvalta,
Ei estää tohdi kunto! Näytä kauhus:
On valtuus sulla siihen! – Hyvästi!
En luulemasi konna tahdo olla,
Vaikk' alan kaiken saisin, mikä kynsiss'
On hirmun tuon, ja idän aarteet lisäks.
MALCOLM
Pois närkästys! En varo yksin teitä.
Ikeensä alla nääntyy maa, sen uskon;
Se itkee, vuotaa verta; uuden haavan
Lyö joka uusi päivä. Luulen lisäks,
Ett' oikeuteni puoltajia kyll' on,
Ja täältä jalost' Englannista tarjon'
On tuhansia. Mutta kuitenkin,
Tyrannin pään kun jalkan' alle poljen
Tai miekan kärkeen nostan, kurja maani
Kokea entist' enemmän saa vielä,
Enemmän monin puolin kärsiä
Saa hänen seuraajaltaan.
MACDUFF
Ken se oisi?
MALCOLM
Min' itse, johon, tiedän sen, niin pahett'
On kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi
Jos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas
Kuin lumi on, ja Skotland-parka häntä
Mun rajattoman ilkeyteni suhteen
Lampaana pitää.
MACDUFF
Helvetinkään joukoss'
Ei kirotumpaa perkelettä löydy
Paheessa kuin Macbeth.
MALCOLM
Verinen on hän,
Kavala, viekas, ahne, rietas, häijy,
Kiukkuinen, kaiken nimellisen synnin
Makuhun päässyt; mut mun hekkumani
On aivan pohjaton: ei eukot, immet,
Ei vaimot eikä tyttäret vois täyttää
Himoini merta. Haluni se murtaa
Kaikk' esteet, jotka tahtoani haittaa.
Tämmöistä valtiasta parempi
Macbethkin on.
MACDUFF
Rajaton hekkumakin
Tyranni luonnoltaan on: varhain tyhjäks
Mont' onnellista istuint' on se tehnyt
Ja syössyt monen kuninkaan. Mut älkää
Omaanne toki ottaa peljätkö.
Himoille voitte laajan alan käyttää,
Ja mailmalle kylmält' aivan näyttää.
On naikkoj' yltäkyllin: ette moinen
Lie korppikotka, että syötte kaikki,
Jotk' ovat majesteetin mieliteon
Uhriksi alttiit.
MALCOLM
Sitäpaitse itää
Mun turmellussa luonnossani moinen
Rajaton ahneus, että kuninkaana
Tuhoisin aatelin ja maat sen veisin,
Koristeet tuolta, taion tältä ryöstäin;
Ja joka lisätulo, niinkuin höyste,
Vaan nälkää kiihtäis. Rehellisten kanssa
Ja hyväin riitaa etsisin ja heidät
Surmaisin voiton tähden.
MACDUFF
Syvemmällä
Sen vian juuret on ja tuhoisemmat
Kuin suvikukan, hekkuman. Se miekka
Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko!
Omillannekin tyydyttämään teitä
On Skotland kyllin rikas. Korvannette
Nuo viat muilla ansioilla!
MALCOLM
Niit' ei
Mull' ole lainkaan. Kuninkuuden avut:
Oikeudentunto, totuus, lujuus, kohtuus,
Vakavuus, nöyryys, armo, laupeus,
Miel' uljas, voima, hartaus, kärsiväisyys
Minulta perin puuttuu; mutta kyllin
Pahetta kaikkinaist' on, jota käytän
Monella lailla. Ei, jos voisin, hornaan
Valaisin sopuisuuden miedon maidon,
Maan rauhan mullistaisin, sovun kaiken
Pilaisin kerrassaan.
MACDUFF
Voi, Skotland-parkaa!
MALCOLM
Sanokaa, moisest' onko kuninkaaksi?
Te kuulitte mik' olen.
MACDUFF
Kuninkaaksi?
Ei elämäänkään, ei. – Voi, kurja kansa,
Jot' anastajan veriruoska sortaa,
Voi, milloin taaskin nähnet riemupäiväs,
Kosk' oikeakin kruunus perijä,
Kirottun' oman tuomionsa kautta,
Häväisee syntyään? Sun suuri isäs
Pyhimys oli; kuningatar, äitis,
Useimmin polvillaan kuin seisaall' oli
Ja joka päivän eli kuollaksensa.
Hyvästi! Nuo sun omistamas viat
Pois Skotlannist' on syösseet mun. – Nyt sydän,
Sun loppui toivos!
MALCOLM
Jalo vihas, Macduff,
Tuo syyttömyyden lapsi, mustan luulon
Sielustan' karkoittaa ja mieleni
Sovittaa kunnias ja kuntos kanssa.
Pirullinen Macbeth on moisin juonin
Kokenut valtaans' usein mua saada,
Mut äly tarkka herkän uskon voitti.
Jumala meidän välin ratkaiskoon!
Nyt johtoos antaun; oman parjaukseni
Peruutan tässä: luonnolleni vieraiks
Julistan vammat nuo ja tahrat, jotka
Ma syyksen' otin. Vaimost' en ma tiedä;
En ole koskaan väärää valaa tehnyt;
Omaani tuskin pyytänyt; en koskaan
Sanaani syönyt; perkelett' en antais
Suvulleen ilmi; totuus mulle rakkaamp'
On henkeäni: ensi valheen' oli
Tuo itse päälleni. Mit' olen, kaikki
Sun omaas on ja kurjan isänmaan;
Jo ennen tuloasi Siward-vanhus
On valmis miehin kymmentuhansin
Ryntäämään sinne. Häntä seuratkaamme!
Yht' onnellinen olkoon taistelu,
Kuin on se oikeakin! Vait olette?
MACDUFF
Näin mieleistä ja vastenmielistä
Het' yhteen sovittaa on vaikeata.
(Lääkäri tulee.)
MALCOLM
No hyvä; toiste siitä. – Lähteneekö
Kuningas tänään käymään?
LÄÄKÄRI
Lähtee, herra.
Parannust' ihmisraukat hältä vartoo;
Ei parhain taito heidän tautiins' auta,
Mut kun hän koskee, toipuvat he oiti:
Niin hänen kättään siunannut on taivas.
MALCOLM
Ma kiitän, tohtori.
(Lääkäri lähtee.)
MACDUFF
Mik' on se tauti?
MALCOLM
Sanovat sitä riisiks. Olen usein
Tuon hyvän kuninkaan tääll' Englannissa
Tekevän nähnyt tuota ihmetyötä.
Ties miten taivasta hän suostuttaa;
Mut kovin koiteltuja, joita vaivaa
Ajokset, haavat, surkeoita nähdä,
Joit' ei voi lääkär' auttaa, parantaa hän,
Ripustain kultarahan sairaan kaulaan
Rukouksin hartahin. Sen lääkevoiman
Sanovat hänen jälkeläisilleenkin
Perinnöks jättävän. Tuon ihmeen lisäks
On hällä Herralt' ennustajalahja;
Ja armon todisteena runsas siunaus
Valt'istuimesta virtaa.
(Rosse tulee.)
MACDUFF
Ken se tuossa?
MALCOLM
Maanmiehiä, mut hänt' en vielä tunne.
MACDUFF
Kah, terve, kunnon serkku!
MALCOLM
Nyt ma tunnen.
Jumal' armas, torju kaikki, mikä meidät
Tekevi vieraiks toisillemme!
ROSSE
Amen!
MACDUFF
No, kuink' on Skotlannin?
ROSSE
Voi, kurjaa maata!
Se itseään jo kauhistuu. Ei ole
Se enää äitimme, vaan hautamme.
Se, jok' ei mitään tiedä, saattaa siellä
Hymyillä joskus. Vaikerrus ja parku
Ja ilmaa viiltäväinen huuto kaikuu,
Mut sit' ei kenkään tarkkaa; hullutusta
On syvä murhe; kenen kellot soivat,
Ei kysy kenkään; kunnon miesten henki
Pikemmin lakastuu kuin hatun kukka:
He potematta kuolee.
MACDUFF
Liian jyrkkää,
Mut liian totta!
MALCOLM
Mikä uusin suru?
ROSSE
Jo päivän vanha kertojaansa nauraa;
Jokainen hetki uuden tuo.
MACDUFF
Mitenkä puolisoni voi?
ROSSE
No, hyvin.
MACDUFF
Ja kaikki lapsukaiset?
ROSSE
Hyvin hekin.
MACDUFF
Tyranni heidän rauhaans' eikö uhkaa?
ROSSE
Ei; rauha oli heillä, kun ma läksin.
MACDUFF
Sanojas älä säästä. Kuink' on laita?
ROSSE
Kun tänne läksin sanaa tuomaan, jota
Niin raskas oli kantaa, huhu kulki.
Ett' asehiss' on monta kelpo miestä;
Jok' ompi sitä luultavampaa, koska
Tyrannin joukotkin näin liikkehellä.
Nyt apu tarpeen on. Te Skotlannissa
Uroja luokaa! naisten käteen miekka!
Tää kurjuus poistakaa!
MALCOLM
Tuloa teemme:
Se lohduks olkoon. Siward-urhon meille
Ja miestä kymmentuhatt' England antaa:
Parempaa, taitavampaa sotamiestä
Ei kristikunnass' ole.
ROSSE
Moinen lohtu
Jos olis mullakin! Mut sananipa
On ulvottavat erämaassa, missä
Ei korvaa kuulevaa.
MACDUFF
Ne ketä koskee?
Yleistä tuskaako vai yksityistä
11. Kypäräpää tarkoittaa kenties Macbethin päätä. Verinen lapsi on Macduff. Kruunupää lapsi on Malcolm.